Polkuni ei ole mitä helpoin,
mutta pääsen aina perille.
Olen pärjännyt yksin,
ja yritän sitä tulevaisuudessakin.
Teksti varmaan kertookin jotain;
milloin mitäkin joskus joitakin päivin,
en ollut varma mistään,
halusin vain ajatukset rustaa,
kukaan ei voi minua koskaan ohjaa,
halllitsen itse omaa pohjaa.
Se mitä ajattelin tuota tekstiä kirjoittaessani,
halusin pois johonkin kauas tuosta hetkestä,
elämäni ei ollut kunnossa,
vääränlainen piiri ja asenne minut vei alemmas,
tuntui että tuo matka ei koskaan loppuisi.
Olen ollut aina semmoinen,
että tiedän paremmin asiani,
vaikka se ei ole pitänyt aina paikkaansa,
tästä olen sitten oppinut kantapään kautta,
mitä olen tehnyt tai mitä jättänyt tekemättä.
Aina kumminkin halunnut ymmärrystä muilta ihmisiltä,
en ole sitä aina saanut, sukulaisiltani ainakaan.
Tämä on kai se minun apuköysi nyt tällä hetkellä.
Tiedän itseni ja tarpeeni mitä tarvitsenkaan.
Minulla ei ole ollut mahdollisuutta valita omaa polkuani,
muistoja on kyllä siitä että minua on ohjailtu koko elämäni ajan, nyt kun on vanhempi niin sitä tajuaa asioita enemmän, ja osaa puolustaa itseään miten ei olisi nuorempana osannut.
En ole kovin hyvä ottamaan apua vastaan, 1 luokalla koitin pyytää apua a kirjaimien kanssa, minulle vain sanottiin "kai sinä nyt aakkoset osaat"
Olin aloittanut vasta koulun, mitä oikein luulet.
En pyytänyt sen jälkeen mitään, läksyt eivät aina tullut tehdyksi.
Olin erikoisluokalla, ADHD vaikeutti minun koulunkäyntiä, vaikea oli olla paikoillaan, ja keskittyä... (alapuolella jatkuu)
....Minulle kokeiltiin normaalia luokkaa,
Silloinhan se helvetti vasta alkoikin,
Minua alettiin kiusaamaan,
minua syrjittiin ja haukuttiin pukeutumisesta,
Olin usein yksin koulussa, semmoinen tyttöporukka Kiusasivat minua jatkuvasti,
pääsin sitten takaisin normaaliin luokkaan, koska siitä norm luokasta tullut mitään.
Sanon näin että "menin takasin sinne minne kuuluinkin.
Ylä-aste
Tämä oli mielenkiintoista aikaa minulle,
itsetutkiskelua mistä tykkään ja mistä en..
Äidinkielessä olin hyvä, matikassa jokseenkin,
En käynyt ylä-asteakaan kunnolla loppuun,
silloin tapahtui kaiken näköistä, tutustuin vääriin ihmisiin,
Aloin käyttämään huumeita,
lintsasin koulusta moneen otteeseen,
silloin hyvä ystäväni pisti välimme poikki.
Meillä oli hyvät välit, olimme usein kaksistaan,
Itsepä menin vaihtamaan porukkaa,
Tilanteita tapahtui paljon huumeissaan,
Oli poliisit kuvioissa, jotain rikoksia teimme.
Jouduin ikävään tapaturmaan,
Siitä tuli lopunikäinen vamma,
tässä olen sen kanssa sitten elellyt.
Olin monta kertaa "kavereideni kassa" aineissa huomasin että oloni ei ollut kovin normaali ennen sairaalassa tapaturman jälkeen, hekin huomasivat että en ole enää sama ihminen...
Jopa juoksevat minua karkuun ja haukkuivat minua "sivusilmällä" niin kuin en huomaisi.
Luulin saavani oikeita ystäviä, vertaa sille mitä minulla nykypäivänä on, vituttaa edelliset paskat piirit jotka eivät uskalla sanoa suoraan vain juoksevat karkuun.
Olin usein yksinäni useat päivät ja itkin monet kerran perhe läheiselleni "olen muuttunut" "en ole samanlainen kuin ennen" sanoivat vain että "mene nukkumaan, kaikki on hyvin" vaikka mikään ei ollut minun päässä. taikka elämässänikään.
inhoan nykypäivänäkin sitä että minulle sanotaan että "kaikki on hyvin" varmaan omassa päässäsi, mutta ei minun.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Tämä oli kaunein kuva minkä olen koskaan ottanut,
oli aivan kauhea keli vain,
lunta tuli kun hanasta,
hyppäsin lumeen ja minulle rakas teki samoin, otinpas kuvan muistoksi tekstin kera.
Teksti kertoo enemmän mitä kuva.
Se että on sinun maailmassa toinen ihminen joka täydentää sinut, se joka ei anna sinun lannistua,
elä päästä siitä irti.
Se miten ihmistä on moneen kanttiin,
monenlaista tunnetta eripäivälle,
Maanantaista sunnuntaihin, ei meinaa aina tietää että mitä sitä tekisi tällä kaikella ajalla, maailma on avoin,
Aloittamisen vaikeus johonkin on ongelma,
enkä saa tehtyä asioita loppuun, tuntuu että kaikki mitä olen ollut tekemässä on jäänyt kesken.
<<Olen miettinyt liian kauan mitä^^ ihmiset minusta ajattelevat, teen asiat tavallani,
en tiedä teenkö ne oikein, jos tarvitsen mielipiteesi niin kysyn.. Monet ihmiset puhuvat sinusta selän takanasi kaikkea, elä välitä, mene eteenpäin.
Turhaan olematonta kuuntelet ja pahoitat mielesi, se on kateutta.
Huumeista
alkoholiin
Sanon että minä olen päihdeongelmainen,
Ensin huumeita sen 7vuotta, loput meneekin alkoholi voimalla,
Olisin voinut jättää ensimmäiset savut, ja linjat vetämättä,
tilanne olisi eri sitten, koulun olisin käynyt kunnolla loppuun..
minulla varmaan kunnolliset kaverit olisi yhteydessä.
tilanne ei ole kumminkaan niin,
muutin melkein heti sen tapaturman jälkeen muualle,
jätin kaiken, jätin "kaverit" ja jätin sen niin kutsuttu elämäni.
Johan sitten löysin vastaavan porukan uudelleen,
sama jutut mutta uusi porukka.
...aikaa meni, minä kerroin yksityisiä asioita elämästäni, hän puhui ohjailevasti mitä minun pitäisi asialle tehdä, hän alkoi negatiivisesti puhumaan perheestäni kuin olisi halunnut minun mielipidettäni muuttaa asiasta.
Hän manipuloi minua todella taitavasti, sai minut mukaan hänen juttuihinsa,
sai jopa minut porukoitani vastaa,
minua varoitettiin ettei Pekka ole se ihminen minulle.
Silti jatkoin suhdetta, hän oli kietonut minut hänen pikkusormensa ympärille, minun oli silloin vaikea lähteä siitä myrkyllisestä suhteesta.
Tutustuin yhteen kyseiseen ihmiseen,
kutsun häntä Pekaksi kirjoittaessani,
Se alku oli kuin sadusta,
Päiviä meni hyvissä oloissa
huomasin hänen passinsa pöydällä,
meni urkkimaan sitä, huomasin että ikä ei vastaa
sitä mitä hän on minulle kertonut.
Selvitin asian että miksi oli valehdellut,
sanoi että häntä oli kiusattu joskus siitä,
olin ymmärtäväinen.
Aloimme seurustelemaan...
Joulun odotusta, enemmänkin odotan sitä että pääsen kumppanilleni ostamaan lahjan ja sen että pääsee avaamaan sen, puhuttu ettei lahjoja osteta mutta kyllähän se minun pitää ostaa jotain, ajatushan se tärkein. En välitä mitä hommaa minulle vai hommaako mitään, ei ole niin justiinsa.
Se miten tiesi päätät,
mitä siitä koskaan opit,
se on sinun elämäsi,
muista ne on omia valintojasi,
Olen ollut nyt 2vuotta uudessa ja terveemmässä suhteessa, mutta jäänyt semmoinen "olan takaa vilkuilu" metodi ja kauhea epävarmuus siitä että onko tämäkään sitten sen terveempi suhde, maailma oli alussa arveluttava uudessa suhteessa tuommoisen jälkeen. Päivä päivältä sitten opin luottamaan ja toiseen, mutta ajatus siitä mitä voisi käydä niin kuin myrkyllisessä suhteessa on vain pelko että niin kävisi uudestaan.
16.12-2023
Olen aloittanut koulun aika vasta,
miettien että pärjäänkö,
jaksanko, riittääkö motivaatio.. minulle soitettiin koulusta että pääsin,
oli kyllä melkoinen yllätys,
iloinen yllätys.. olen käynyt koulua jonkin päälle kk ja mukavaa hommaa siivoilen ja semmoista,
on kyllä käynyt vähän raskaasti,
onneksi kohta joululoma niin saa vähän ottaa lepoa kaikesta..
Aamut ovat kaikista raskaampia, illat sitten rennompia.. tietenkin..
tajuavat ketkä tajuaa.
>>>Tutustuin luokkalaisiin ja kaikki olivat mukavia,
toisista on tullut oikeita kavereita ja toisesta tuttuja,
tullut jo porukka mukavasti tutuksi,
siivoiltu yhdessä ja keskusteltu elämästä,
outoa että osat ymmärtävät tarinaani ja osalle en uskaltaisi kertoa,
niin kuin sanoin aikaisemmin että ihmistä on moneen kanttiin,
ihminen joka on käynyt läpi helvetin,
ihminen joka on käynyt normaalin elämän koko elämänsä ajan,
niitä kadehdin,
niin mutkikasta ylä/ala mäkeä mitä olen kulkenut,
olisin halunnut kokea elämän niin kuin normaali ihminen.
Olen silti tyytyväinen tähän mitä olen elämässä kokenut ja oppinut.
En sano tätä nyt elämän kouluksi vain kulkurin kiertoradaksi, kiitos.
-Mitä enemmän ihmisiä otat ^ pohjattomiin tarinoihisi,
Sinä enemmänkin paskaa takaisin saat pyytämättäkin-
Korvaushoito pelasti elämäni
...Minulla meni kuukausia jopa vuosia miettiä moista, alussa piti monet seulat antaa ja todistaa että olisin sitoutuvainen vastaavaan hoitoon, lääkäri sitten monen kuukauden jälkeen soi minulle korvaushoidon.
Aluksi oli kyllä vaikeaa sitoutua siihen mitä koko prosessi vaatisi, tuli minulla repsahduksia mikä on ymmärrettävää.
kuukausia meni, vuosi oli yhtäkkiä täynnä.
Olen se sama ihminen kuitenkin,
vaikka onkin vastaava hoito mitä jotkut hirvittelevät..
Anteeksi, sain mahdollisuuden uuteen elämään!
>>>Jos mietitään vuosia taaksepäin, niin olin todella pohjalla, olin piireissä mitä nykypäivänä kierrä kaukaa, en haluaisi enää samanlaisia elämääni. Käytin kaikkea millä sai pään sekaisin ja helpottaisi siinä tilassa oloa, se oli helvettiä.. ja se piiri miten pitää olla varovainen kenen kanssa liikkuu ja varsinkin mihin "luottaa" eihän noissa voi oikein kenenkään kuin itseensä. Se jokapäiväinen rutiini mistä saa tämän päivän lääkkeen, en toivo vastaavaa kenellekään, en edes pahimmalle vihollisellekaan...
Tähän kuvaan voin sanoa että ilmoja odotellessa,
kevättä ja sen semmoista.
pääsisi äkkiä 2023 vuodesta.
Se mitä ihmiset ovat yleensäkin vailla ovat itseään varten, niin se minullakin useasti on,
mutta pitäisi välillä miettiä muitakin kuin vain itseään, ihmiset ovat niin kiittämättömiä ja ahneita että viedään viimeisetkin ilon rippeet taskuista,
älkää antako mitään taikka lupailko jottette luota henkilöön. Minulta on viety minun vapaus ja elämän hallinta, kun täytin 18vuotta... sitten kun asiat menevät eteenpäin voin sanoa että vedän välit poikki semmoisiin jotka ovat mahdollistanut tämän. Ei tarvitse enempää olla minuun yhteydessä, taikka vaillakaan mitään.
Kyseiset ovat minulle silloin mitätön henkäys, loppuelämäni ajan.
Vuoden ajan itkin lähimmäiselle että haluan jo päästä täältä kyseisestä laitoksesta perus vuokra asuntoon, Sanoi vain että "eikö se ole sinulle hyvä paikka, eikö olekin?" ei antanut minulle edes mahdollisuutta hänen puoleltaan. Aloin sitten itse soittelemaan kysymään että olisiko jotain vapaampaa asumismuotoa, että tämä ei ole minulle ollut soveltuva vaikka asuin 2-3v kyseisessä paikassa.
Minulle sitten soitettiin takaisin ja kävin tutustumassa paikassa, olihan se sekin homma että joka aamu klo 8.00 tulevat käymään...
231223
Joulu menee perinetisellä kaljalla ja hyvällä ruualla,
alettiin jo tekee ruokia koska huomiseen on turha odottaa,
Annoin jo mun minun kumppanille lahjan koska en voinut odottaa hänen reaktiotaan.
Oli kuulemma tarpeellisia ostoja,
olen tyytyväinen!
Olen aina ollut malttamaton kaikessa ja se ketä se haittaa, niin on toisen ongelma.
Tosiaan kinkku jäi saamatta koska ei ole edes sitä 30 euroa ollut siihen,
ostettiin sitten ulkofilee oli sopivasti -50% alennuksessa, voitettiin 3 euroa minun ostamista arvoistakin.
Hyvää joulua kaikille!
- Asioilla on tapana edistyä,
älä jää pakoillesi miettimään,
vaan mieti ratkaisu pisteelle tämän,
jossain vaiheessa kaiken ratkaisu päättää,
ei tämä loppuelämäksi tähän jää. -
...tietenkin otin paikan vastaan, ja perhelähimmäiseni oli aika hiljaista poikaa,
ymmärrettäväähän se oli kun en ole koskaan ollut vastaavaisessa tilanteessa, hän olisi varmaan miettinyt että asun entisessä hoitolaitoksessa ikäni.
Asuin kyseissä paikassa jonkin 2v ja tapahtui sielläkin paljon asioita, siellä ei saanut olla yövieraita viikkoisin, niin ajatteluna mietin että minunhan asunto tämä on ettei minulta voi kyseistä vaatia, oli minulla pari tuttua siellä joskus ja kun ovikello soi niin tuttuni meni kaappiin etteivät ohjaajat näkisivät häntä.
pari kertaa se onnistui kunnes, tulivat asuntoon sisään ja noin vain alkoivat aukaisemaan kaappejani.
Kerran tuttuni piti kiivetä kolmanteen kerrokseen parvekkeen kautta etteivät ohjaajat näkisivät tuttuni tuloa,
melkoista eikö vain?
Olen saanut lapsena elää niin kuin on ollut pitääkin,
minulla oli kavereita keitten kanssa hengailin niin kuin lapsena pitääkin,
koulussa tuli vain vähän vaikeuksia keskittymisen kanssa ja se että minua kiusattiin mutta olen jo päässyt yli,
lapsia olimme emme ymmärtäneet kukaan mitä teimme..
Nuorena tähän päivään asti en koe itseäni vapaaksi, olen aina asunut laitostapaisissa paikoissa koko ikäni, ja olen aina halunnut päästä jo omilleni, mutta perhelähimmäinen oli sitä vastaan...
Siellä tapahtui kaikenlaista, olen jotenkin näyttänyt että minua ei ohjailla taikka minulla ei olisi sääntöjä, oli säännöt tietenkin kun ohjauspalvelussa olin.. En siltikään ollut sitten tyytyväinen.. aamut klo 8 omilla avaimilla sisään tulleet ohjaajat alkoivat ärsyttää ja muutenkin halusin pois koko systeemistä. Talvena juuri ennen joulua keskustelimme sossun kanssa että tämäkään ei enää ole minulle soveltuva asumismuoto, niin hän soi minulle tämän vapautuksen mitä olen aina halunnut tai siihen mihin olen halunnut tähdätä, että pääsen normaaliin vuokra asuntoon. Osakseni nykyinen kumppani oli avain sille että pääsin asioihin alkuun, elämäni vakaantui hänen tulonsa mukana. Löysin sitten sopivan yksiön itselleni, ja täällä olen viihtynyt omassa rauahssa.
Nyt tämä nykyisin ongelma että pääsisin edunvalvonnasta, tästäkin olemme tapelleet vuosia että lakkautetaanko vai ei, laitoin paperit tuossa aika vasta menemään ja lääkärinlappu on jo mennyt perille. Olen paljon vakaampi mitä silloin 2018-2020 ja ei siltikään meinaa uskoa, tietenkin jos hän asuu todella kaukana että miten toinen tietäisikään elämästäni mitään.
Odotellessa että virastolta soitetaan ja haastatellaan/kuulustellaan miten se nyt sanotaan.
Se että ei olisi tänäpäivänä saanut yhtään jouluonnitteluita ei olisi joulu, jotta tietäisi kuka välittää edes kirjoittaa niin, hyvät ystäväni toivottelivat iloiset joulut ja sain pari lahjaakin mistä en voi olla tarpeeksi kiitollinen.. ilman ystäviäni en olisi mitään, kiitos ja siunaus!
9.12-2023
Melkoista joulun odotusta,
inhoan joulua, kinkku kyllä maistuisi..
Unirytmit mennyt vähän pieleen...
Varmaan tekee tämä pimeys että tykkää nukkua ilta päivään asti.
Maanantaina odotellessa että pääsee taas kouluun, tämä viikko oli etänä niin sekoittanut kellon päässä, pitää taas totutella normaaliin rytmiin.
Humalassa riitely on yhtä turhaa kun jankkaaminen samoista asioista, sitten on seuraavana päivänä kaikki ennallaan, Näin käy välillä täälläkin suunnassa. Miettinyt välillä että pitäisi taukoa mutta vaikeampaa mitä ajattelin,
ystävät juo niin on se itsekin parit ottaa, on oma tahto mutta en käytä sitä tarpeeksi hyödyksi
Uusivuosi lähentyy, ja en ole valmistautunut millään tavalla mihinkään, asiat rullaa melkeinpä paikoillaan.. tahtoisin että tilanteet edistyisi nopeammin mutta minuutin nopeudella koitetaan mennä eteenpäin.
Haluan töihin ja rahaa mutta koulun aloitin vasta niin pitää kyniä ja puristaa hampaita yhteen se joku 3vuotta. mietin jos oppisopimuksella johonkin mutta sekin ajatus on vielä auki. Sentään mukavat luokkalaiset ja opettaja ettei tarvitse vittuuntuneella asenteella käydä loppuun.
Päivät valuu miten sen nyt ottaa,
mieli kirkkaana uuteen tulevaan,
no "hehhe" sano se menoksi vaan.
612024
Olen miettinyt tässä jo kauan aikaa että lopettaisin korvaushoidon jo näin jo vähän päälle 2vuoden jälkeen,
mutta minua pelottaa että aloitan taas koko paskan uudestaan.
Olen miettinyt moneen kertaan että tälle on piste löydettävä,
mutta tässä ei ole ollut mitään ongelmaa kenenkään osalta kavereilta, että lähimmäisiltäni.
Minusta se tietenkin itsestä lähtee mutta silti vaikea päätös.
Onnistuuko tämä vai ei ja onko tästä mitään hyötyä..
Vieroitusoireita tässä enemmän pelkään, en halua valua sohvan pohjalle "vieroitusoireitten osalta" ja valittaa puolisolleni että olen ihan paskana.
En pahemmin kavereillekaan tästä uskalla sanoa, pelkäämättä sitä reaktiota miten minua katsovat.
Tämä kuva oli silloin huonossa suhteessa otettu, ohjaileva mies.. siis todella minua kritisoiva, ja semmoinen narsistinen ihminen. Lähdin menemään asunnoltani ja mietin asioita että miten asiat menikään näin miten meni että miten minä tuommoiseen ansaan meninkään
Se tunne kun tietää että tulee selkään puukotetuksi on täydellinen aika miettiä vaihtoehtoja että miten asialle tekisi, vielä semmoinen ihminen joka on sinulle todella läheinen, tällä hetkellä en voi mitään muuta kuin odottaa, että milloin se tulee ilmi että minua on vedätetty ja käytetty hyväksi.
En todellakaan anna enää ikinä anteeksi kun tässä edetään
On monia ihmisiä jotka ovat pitäneet minua ihan tyhmänä, mutta en anna niiden minua lannistaa, menen vain eteenpäin ja jätän ne sikseen.
Lomat ovat lusittu ja takaisin arkeen,
Tosin odotan sitä soittoa/kirjettä sieltä virastolta,
odottaminen tässä on se pahin, rahat eivät riitä juuri mihinkään.
pitäisi ehkä miettiä että mihin sitä rahaa oikein laittaa.
Siinä pieni kuva odotellen samanlaisia keliä.. tämän kuvan otin ihmisen kanssa jonka kanssa en tullut ollenkaan toimeen, kokeilin vielä ottaa yhteyttä jos tilanne muuttuisi monen vuoden jälkeen.. sama rumba alkoi, halusi kuulemma vain "näpäyttää" minua.
Miten tuntemattomalle alkaisin keskustelemaan...
Minulla on tullut pari ihmistä vastaan joille puhuminen esikertaan oli todella vaikeaa,
He puhuivat jostain asiasta ja mietin kehtaanko sanoa väliin jotain, odotin siinä jonkin aikaa ja puhuivat aiheesta mitä minullekin on käynyt niin sanoin "minullekin on käynyt samalla tavalla.
Ottivat sen todella yllättyneenä että kehtasin mennä keskusteluun mukaan,
no siitä päivästä lähtien aina olemme puhuneet kun tavattu.
Tuntemattomille on puhuminen on vaikeaa, mutta se saattaa tuoda enemmän kuin pari sanaa mitä olet sanonutkaan. Olemme nykyään jo kavereita ja olen tyytyväinen että avasin suuni ja lähdin juttuun mukaan. Ylipäätään uudet ihmiset ja uusi ympäristö on jännää, mutta avaralla mielellä vain menet eteenpäin niin kyllä se siitä. Ihmisen katse ensimmäistä kertaa on antanut minulle vaikutelman ihmisestä, jos tietty ilme semmoinen nokkava, hymy persessä niin on parempi että kierrän kaukaa, ilmeestä päätellen ei ehkä pitäisi ajatella näin mutta ollaan kaikki erillaisia.
Tullut päiviä vastaan joita en huomaa..
On tullut itkettyä litra nestettä, olen ajanut pääni kriisiin mistä tuntuu etten pääse pos.
Asiat edelleenkin rullaavat paikoillaan, ei ole tullut kirjettä taikka soittoa mitä tässä olen odottanut.. olen todella hermona jopa päivä, joku asia ärsyttää, masentaa, ahdistaa tai muuten vain todella levoton. Huomasin tänään kun olin reissussa etten pysty olemaan hetkeäkään paikoillani.. eiköhän tämä tästä ala helpottaa, vai alkaako? 12.2-24
15.2-24
Elämä tuo välillä semmoisia yllätyksiä mitä ei miettisi koskaan tapahtuvan,
mietin tässä päivittäin tilanteita mitä ihmettelen miksi näin kävi.
On tullut kyllä paljon asioita mistä kertoisin,
tässä menee kuukausia että saisin kaikki yksityiskohdat kirjoitettua teille.
Ensin tuli kunnon parisuhde sitten tuli koulutus mihin pääsin tuossa lokakuussa,
ja sitten virastoasia mitä olen koittanut hoitaa pois tässä 2vuoden ajan,
mitään ei ole tapahtunut vielä. On kyllä mutkiakin tullut vastaan,
nämä ovat vain näitä oivalluksia mitä olen miettinyt että olen saanut jotain aikaan.
Minulla on kyllä paljon haaveita mihi tähdätä mutta yksikerrallaan tässä ärsyttää, taso tasolta saan haluamani. <3
Vilkkaasta lapsesta kunnollinen aikuinen
Olin lapsena todella vilkas persoona,
erilainen.. ehkä välillä myös epämiellyttävä.
Tein kaiken näköisiä juttuja mitä muut eivät ole tehnyt,
tein outoja juttuja,
vaikka se että halusin nukkua teltassa meidän kerrostalon edessä pihalla,
taikka sitten saatoin kävellä yöllä pimeitä reittejä ettei silmällä nähnyt minne mennä. Mutta tiesin mine mennä kun kävellyt saman reitin miljoonaan kertaan..
Vanhempana en välillä ymmärrä yhtään miksi olin semmoinen,
mutta olin lapsi outo semmoinen.
nyt tässä vanhempana olen ehkä hiukan rauhoittunut ja teen ihmisten juttuja.
Kynsiä, kirjoittelen, piirrän, käyn koulussa, ajattelin ettei minusta koskaan, normaalia tulisi,
vuodet vierii ja mietintä tapa muuttuu kokoajan
Se että joku menestyy, jotkin eroaa parisuhteestaan,
joku kuolee tai joku tyytyy mitä elämä on..
Se vain joutuu joskus kokemaan joskus oman kantapään kautta, jos ei millään muulla.
Minä ainakin jouduin sen oppimaan ja ihan liian monta kertaa,
että se on uponnut minun päähäni.
Elämäni aikana olen menettänyt ehkä ihan liikaa mitä en olisi halunnut,
taikka tajunnut mitä olinkaan tekemässä.
Eronnut, masentunut, ollut itsemurha mietteissä.. sun muuta paskaa.
Me kaikki joskus vielä koetaan joskin sama asiat mutta ei kumminkaan.
Silti olemme kaikki ihmisiä ja meillä on tunteita että haluja,
vaikka emme niitä välillä haluaisikaan,
vitun ihminen.
29.3-2024
Aurinko risukasaankin paistaa
On tapahtunut aika paljon viimeisistä kirjoituksistani, minulla on sittenkin mahdollisuudet auki, avaralla katseella kohti tulevaa.
Tuli nimittäin kirje päätöksestä mitä olen odottanut vuosien ajan, ja se oli myöntävä.
Sain puhuttua itseni vapaasti ja ehkä vähän näytettyäkin sitä puolta että pystyn mihin vain,
on tässä tullut alamäkiäkin ihmissuhteiden kanssa mutta päivä kerrallaan.
Takaisin siihen kirjeeseen,
minulle tuli tosiaan soitto ettei kukaan vastusta vapauttani mikä sai minut melkein itkemään.
Ihminen joka on aina ollut minun kanssani erimieltä jo vuosien ajan, sanoi minulle että "en vastusta tulevaa päätöstä" mikä oli vuosia sitten toisin.
Vaikutti varmaan se että olin puhumatta hänelle sen jonkun 2kk että tajuaisi minun kantani asiaan.
Olen kohta vastuullinen itse omasta elämästäni !
7042024
Asiat ovat edistyneet paljon,
mutta tuntuu että tuntikin on välillä liikaa tämmöiselle äkkipikaiselle ihmiselle. Päätös tuli mutta odottavan aika on pitkä,
viikonloppuna tuli pientä hämminkiä.
Se saatiin kumminkin sovittua.
ystävän luona olin yötä vaikka kumppanini kanssa sovittiin että tullaan aina kotiin nukkumaan. Kompromisseja pitää tehdä suhteessa aina ettei tule semmoista että olisi jollakin tavalla epäreilua ja tässähän suhteessa mitä onkin tehty tarpeeksi. Koulu on mennyt vähän perseelleen kun en ole oikein aamuihmisiä.
Sovittiin opettajan kanssa että olen tarkkailussa tuon 2viikkoa.
Yksi poissaolo tuli koska en herännyt mihinkään.
Lähipäivinä tapahtui yksi kouluampuminen, kuulemma oli epäiltyä kiusattu ja ymmärrän asian vakavuuden. Mielestäni kerjäsivät verta nokastaan, vaikka onkin vakava teko 13-vuotiaalta.. harmi juttu sinänsä että ei kerennyt saamaan apua ennen tapahtumaa.. Semmoinen koulukiusaaminen kyllä tuottaa koston himoa ja piinaa ehkä koko loppu elämän, tässä vain nyt meni näin.
Miten kurjaa muuttuakin, yhden ihmisen takia suuttumuksen.
Se että mikä olen, en voi siitä juosta pakoon,
Päässä pyörii ajatukset,
ajatuksia ei voi sivuttaa mihinkään pieneen laatikkoon.
Jos olisin syntynyt normaalina,
Asiat olisivat vain lauseita,
ei tarvitsisi miettiä pään sisällä,
mikä vaivaa ja miksi olisin täällä.
Olen vain ihminen en mikään supersankari,
jos olisin muuttaisin kaiken paremmaksi.
elämä ennen verrattuna nyt...
Olin ennen todella masentunut en tiedä olenko vähän nykyäänkin, mutta viiltelin lihaani siksi koska se tuntui hyvältä.
Itkin verisellä patjallani ja vain itkin.
Huusin apua mielessäni,
moni terapeutti kysyi onko minulla kaikki hyvin vastaus "kaikki on ihan ok" vaikka ei ollut mikään hyvin.
Moni ei edes tiedä mitä kaikkea olen pyöritellyt päässäni jo monien vuosien ajan.
nyt mietin että kun olisin voinut vain huutaa apua etten olisi tarvinnut kaikesta selvitä yksin,
ne kaikki veriset viillot, yksin olo, kyyneleet, ne kaikki,
että minä en todellakaan ole ollut "ok"
Jos olisin lääkärille kaikki vaivani mennyt kertomaan, olisin varmaan lukitulla osastolla... sitä en tahtonut.
Nykyään yhteiskunta eivät auta semmoisia jotka sitä oikeasti tarvitsevat,
olen niin pettynyt tähän paskaan.
Pahoittelut niille jotka eivät saaneet mitä tarvitsevat.
Elämä on vain tämmöistä, toivottavasti se olisi hetkellistä..
Monilla ei ole ja toisilla on,
se on elämä mikä joudutaan kaikki kokemaan eri tavoin.
Jos keksittäisiin semmoinen ihme parannus milloin ei pitäisi vastaavaa paskaa kokea, niin ei tietäisi elämästä yhtikäs mitään. ns "elämän kokemus" En tarkoita elämänkoulua tai muuta vastaavaa vain omaa kokemusta mistä itse tietäisi omalla nahkallaan. Ottakaa rennosti ja pyytäkää apua jos sitä tarvitsette, kiitos!
Lisää tekstiä napsauttamalla tästä.
Tuli vuosia odotettu päätös..
25424
Tuli todellakin päätös,
pelko on tullut monta kertaa etten osaa hommaani,
stressiä puskee ja turhia kyyneleitä vuodatan.
Oli tämäkin niin pitkään odotettu ja nyt vasta tajuaa että minä tätä kaikkea hallitsen.
Huomenna tulee sossut käymään ja selitän tilanteen hienovaraisesti, mikä menee varmasti pieleen.
Lupasin itselleni että minä hoidan tämän kunnolla loppuun, hoidin loppuun mutta en tiedä mitä teen.
Sain päätökseni mitä halusin, olen tietämätön mitä pitäisi tehdä seuraavaksi..
Suhteita kuolee, uusia syntyy.
Se sanonta että "kyllä tapaat vielä sen oikean"
saattaa olla perää mutta miksi sitä oikeaa ei ole tullut vieläkään vastaa toisilla.
Puhutaan luottamuksesta ja samalla siitä riidellään ympäri maailmaa.
Uskottomuus, Suhde toisen kanssa, tai liittyy rahaan
Tarvitsen apua,
sitä mielessä huudan,
kyyneliä vuodattaen,
ei siltikään kukaan auta,
vaikea elämäntilanne ja sen sellaista,
harva ymmärtää tekstiä taikka puhettakaan,
Haluan vain ihmisen joka ottaa meidän tyyliset tosissaan.
En pysty sanomaan sanaakaan,
Ellei asiassa ole aihetta,
Se miten syyttävät päin naamaa,
Ilman mitään konreettista asiaa..
Olenko minä se tyhmä vai onko toinen,
Sitä ei tiedä ennekuin sivun kääntää toisen.
Lakastaan maton alle vanhat asiat,
Edessäpäin ne törmäävät vastaan kasvojen,
Puhuttu on jo miljoonaan kertaan,
Asia edisty mihinkään minkään vertaa
9.5-2024
Se miten toiselle sanoo suoraan,
se ei vertaa mihinkään oikeuspykälän kirjaan,
olen kusettanut ja puhunut paskaa,
se ei tarkoita etten katsoisi harhaan,
näen elämässä vielä jotain,
elä anna ajautua pohjaan,
anna mulle aikaa että saan selittää mikä itselleni on totta.
8.6-24
Terveppä erhe,
Tullut kaikkea vastaan,
oli näyttö koulussa ja meni päin persettä..
no ei ihan mutta ei tullut miellettyni arvio,
hyvän minä siitä sain mutta en ollut tyytyväinen vaikka opettaja minulta kysyi "olemmeko samaa sieltä lopputuloksesta?"
Luulin saavani kiitettävän mutta olen ruoskinut tarpeeksi itseäni tänään etten jaksa miettiä koko asiaa enää..
paskaa on tullut mukavasti vastaan mutta kanssa ehkä niitä hyviäkin, no en tiedä oikeastaan.
9.5-24
Nyt taisi tulla se elämän haara kohta mihin hyppään vai hyppäänkö ollenkaan.
Tutut sanonut että "hyppää vain" mutta minä se elättelen vielä toivoa jonkin suhteen.
Pakkaisitte toisen tavarat kysymättä niin onko toisella varaa kysyä että miksi näin teit vaikka vasta puoli vaatimalla vaati sitä jonkin aikaa,
voiko pyyteettömät sanat perua taikka mitään olemattomat lauseet?
Nyt ei todellakaan mene hyvin henkisellä puolella, voi olla ettei riitä inspiraatio kirjoittaa moista ainakaan parin kuukauden ajan jos haarassa "hyppään" en haluaisi hypätä mutta jos toinen semmoista vaatii niin se oli tässä.
Kaljaa on mennyt ja suhteissa semmoisia ongelmia että itseäni piiskaan tarpeeksi.
Miten se on aina näin että tyhmää typeryyttään menee tekemään henkilökohtaisistakin asioista hankalia.
Lähi aikoina on tullut itsellä semmoista PASKAA vastaan etten tiedä enää.
Perhetuttuni laittoi varmaan 3vuoden jälkeen viestiä kertoakseen että olen "rakas".
Ärähdin vähän ettei ole tyypistä kuulunut vuosiin ja ilmoittaa muuttavansa takaisin paikkakunnalleen.
Eihän minua kiinnostanut mitään mitä se sanoi, jahkasin vain että minua ei kiinnosta mitä hän tekee; ajattelee, elää yms.
Helvetti tätä elämää.
Ei kiinnosta, enkä jaksa,
Menisit muualle puhumaan sitä paskaa,
tyhjiä lupauksia, ja lauseita,
kertoisit toiselle joka kiinnostuu miten jaksat.
On toisella pokkaa tulla vuosien jälkeen rupatteleen,
kertoo asiansa ja "mitä teet?" kysyy aiheen,
Vastaamatta mitään mielessäni paskat haistatan,
Sanon suoraan "miksi minulle viestiä nyt laitat?"
kun olet minulle kuin haudassa makaava. P.N
1.8-24
Elämä jatkuu samalla laidalla,
kesäloma kohta ohi ja takaisin normaaliin.
tai no.. onko elämä aina silloinkaan normaalia..
Riitoja tullut ja mennyt, mutta silti mennään eteenpäin.
Odotan kyllä vähän että pääsisin takaisin arkeen kiinni,
rytmit vähän sekaisin, mutta katsellaan nyt miten tässäkin edetään.
Tykännyt harrastaa mitäkin kaljan kittausta, ja riimien kirjoittelua.
Ei kait se niin paha ole mitä kuvittelisi, siis juominen.
5.8-24
En anna kenellekään lupaa taikka armoa joka minulle valehtelee,
tänään tuli hyvin selväksi sekin kun menin kysymään tutulta sen mikä minulle kuuluu,
kauheita tarinoita keksi enkä uskonut sanaakaan..
Turha tulla minulta enää mitään apua tulla kysymään jos ei ole antaa niitä takaisin.
On ollut montakin joka ei ole hoitanut asioitaan mitä alun perin sovittiin,
vituttaa nämä itse-haluiset ihmiset jotka keksivät tarinoita vain sillä että pääsisivät itse helpolla.
Ei kiitos enää vastaavalaisia ihmisiä elämääni.
Tahdon sen mikä minulle on luvattu, haudassa lepäävänä on sitten taas eri asia, mutta vielä kun tuolla tutulla henki pihisee niin hoitaa lupaavansa asiansa minulle ennen kuin sinne joutuu, perkele vieköön!!
Tullut tässä pari ihmistä vastaan tutustuen ettei olekaan sitä mitä olen luullut, ilmeisesti naamari päässä kulkenut muitten joukossa että menisin harhaan ja luottaisin.
6.8-24
entisele ystävälle omistettu
Jos en kerkeä tänään nähdä, tavataan joku muu päivä,
Tiedät että sinusta välitä vaikka ei aina kuukausiin nähdäkään, olet silti aina silti mielessäni päiviä ajat, tunnit, minuutit että masentuneet päivät.
Minuutti kerrallaan tekisi mieli sinulle viestiä laittaa, vaikka tiedän ettei se olisi hyvä idea lainkaan.
Monet "ystävät" on ollut enemmän vailla itseään,
sinä et, mutta mietin pidemmälle kun itseäni taikka sinua,
tavataan joskus muualla, kun alhaalla mullan alla.
Menneelle rakkaalle omistettu
Toiselle rakkaalle jonka esitän nämä lauseet,
vituttaa miten ihmiset sinua kohtelivat,
käytettiin sinua hyväksi, rahallisesti ja varmaan seksuaalisestikin.
vittu en kestä miten näin pääsi tapahtumaakaan,
olisiko minun sinusta parempaa huolta pitää, puhua edes asiaa?
Soitit minulle pikku pienissä kertoen löytäväsi rakkaasi,
tämäkö on se hinta mikä maksoit rakkautesi, että sinisillä silmilläsi.
Menneelle petturille
Ihminen joka minua satutti,
polttaisin hänet itse roviolla
riipii etten silloin sitä tajunnut etten ole ihan järkevässä seurassa,
hyväksi minua käytti että kaikilla tavoilla..
Onneksi pääsit nopeammin sinne alamaailmaan,
helvettiin että alle maan.
Tuntuuko nyt hyvältä tehdä muille pahaa,
toivon syntyväsi seuraavaksi kastematona.
Mitä tarkoittaa tasapaino, ja miten siihen pääsee,
saanko lipun täksi päiväksi varattua?
Joo en tosiaan tiedä edes mitä koko sana merkitsee koska kukaan meistä emme ole aina ollut tasapainossa..
tahtoisin kyllä olla mutta mien?
Räjähdän pienestä, ja asiat muutenkin mullinmallin..
Kotona keskellä omia juttuja tuottavat minulle rauhan päähän, sitten kuin tulee pienikin mutka elämässä niin romahdan..
En ole kiinnostunut mistään joogasta taikka muusta, minulla on omat hupini.. kerron siitä joskus lisää..
Edelleen milloin olisi Elämänsä kanssa tasa painossa, tuntuu ettei tapahdu minulle koskaan vastaavaa.
On jotain 15min hetkiä että tuntuu ettei mikään menisi pieleen, mutta aina onnistun vastaavassa "tehtävässä" että asiat ovat jo vituillaan.
Olenko rikas vai köyhä?
Miten sen ajattelisi,
minulla ei ole euron euroa eikä luksus asuntoa järven rannalla,
minulla ei ole mitään hätää siltikään ollut.
Asun kerrostalossa pienessä asunnossa koska minulla ei ole varaa isompaan..
..Minulla on juuri ja juuri varaa elättää itseni,
mitä se rikkaus sitten on?
En ajattele että olisi rikas vain pelkästään jos olisi miljoonia tilillä,
ja luksus asuntoa jostain päin maailmaa.
Ajattelen omat rikkauksia että minulla on perhe ja hyviä ystäviä,
minua autetaan jos kysyn, minua rakastetaan pyyteettä, minulla on asunto pääni päällä,
ja minä tavoittelen omaa polkua kun se on mahdollista.
On se tämäkin jonkinlaista rikkautta.
Mietin tässä vain että mitä minä teen täällä, mikä minun "tarkoitus" on täällä tai niin minulle on sanottu joskus tai kysytty mikä minusta tulee isona.
En edelleenkään tiedä vastausta enkä varmaan tule koskaan tietämäänkään.
Tahtoisi sitä olla vaikka minkälainen mutta ihminen syntyy yksilönä ja tässä maailmassa on miljoonia semmoisia, jopa niitäkin että saaneet unelmansa toteutetuksi.
Minä vain saanut toiveita, mutta haaveisiin on vielä pitkä matka jos haluan vaikka ne siivet jolla voisin lentää helvettiin täältä, kiitos!
25.8-24
Olenko ainut vai onko mulla tämmöinen supervoima?
Ja jos varsinkin imuroin niin alan laittamaan tiskejä tyyliin samaan aikaan päässäni.
Olen ollut tällainen siitä asti kun muistan.
Vielä kotona asuin niin en tehnyt mitään eikä mikään kiinnostanut,
asuin paskan keskellä miten sen nyt miettiikään..
Tulee mieleen jokin asia ja sitten alan tekemään toista mikä ei ollut mietinnän alla,
voi huoh sanon minä..
Mun adhd ajatukset lentelee missä lentelee,
Ensin tekisi mieli tehdä jotain, sitten tulee toinen idea mikä pitäisi tehdä..
Sitten kun alan sitä tekemään niin ei kiinnosta..
-13924
Tuntuu ettei mikään onnistu,
jouduin ottamaan viikon saikkua koska elämä tuntuu liian raskaalta.
Kaikki on tyssännyt lyttyyn,
ainakin tuntuu päässä siltä.
Vaikka yritän parhaani niin tuntuu että osa ihmisitä ovat pettyneitä minuun,
helvetti osa asiat menee päin persettä..
ratkesin pari kertaa ottamaan pari rauhoittavaa,
ja joo eikä siinä mitään,
mutta yksi rakas ihminen on minuun vitun pettynyt,
vaikka ei ymmärrä minun osuutta asiaan.
Olen aivan helvetin väsynyt tähän kaikkeen,
mutta eiköhän tähänkin kohta tule selvyys.
Raha asiat kusee vaikka olen pyytänyt tätä vapautta helvetin kauan,
osaanko hallita tilanteen,
vai menenkö jokin muun perässä kun oman onneni?
Olenko yrittänyt olla tosille mieliksi rahallisesi,
vai olenko halunnut olla mieliksi itselleni?
Joo tässä on ollut melkoista vuoristorataa,
lopetin tietyt mieliala lääkkeet seinään jota olen syönyt koko elämäni ajan,
en ole voinut syödä taikka nukkua.
Itkenyt jatkuvasti ja maannut vaan sängyssä tekemättä mitään.
Sen takia hainkin sitä saikkua ja sekin oli työn takana
että edes pääsin sinne asti, sain kuulla koulussa kunniani.
Yritin kyllä selittää asian hyvin hienotunteisesti vailla ymmärrystä..
..Oletin että veikkaavat ettei minua kiinnosta tai sitten että olisin laiska,
asia ei kumminkaan ole niin.
Se on hyvä ulkopuolisen sanoa asiaan oman näkökantansa tietämättä toisen elämäntilannetta.
Alkaa aurinko paistamaan risukasaankin, vai miten sen nyt sanoisikaan..
Mieliala vähän alkanut kohenemaan ja kiinnostus asioihin pikkuhiljaa alkaa selvetä.
Tulee tässä vielä enemmän paskaa niskaan, mutta turha niitä alkaa vatvomalla odottamaan.. aika tekee tehtävänsä kun on sen aika niin murehditaan sitten.
-11124
Termosta pulloon,
Oli tuossa syysloma viimeviikolla,
meni mukavasti osittain ja tuli siinäkin pieniä mutkia mutta sen verran pieniä etten jaksa alkaa tähän kirjottamaan.
Pääsin maanantaina työharjoittelu jaksolle,
ja se on hyvä että pääsen toteuttaa itseäni vähän vakavemmalla tasolla,
sain jopa hyvää palautetta.. Tiesin jo melkein mitä sanovat koska osaan hommani ja tiedän mitä teen,
ainakin tulevan ammattini suhteen.
Nukkuminen on ollut haastavaa niitten mieliala lääkkeitten lopettamisen jälkeen, onko ihmekään ko syönyt niitä teinistä asti..
Yritänpä tässä hoitaa jotain korviketta kyseiselle vihannes lääkkeelle.
~ 251224
Eipä ole hetkeen kuulunut, jos tätä kukaan lukeekaan. Tietokone meni rikki niin miettinyt että millähän nyt näpyttelen ajatuksia sun muita.. sitten älysin että voiskohan puhelimella hoidella saman asian, miten oudolta se varmaan näyttääkin kumppanin silmissä kun tässä näpyttelen romaania puhelimella tietokoneen sijaan..
-27924
Tietokone vaan yhtäkkiä alkoi sammuilemaan, kun sitä jonkun aikaa sammuttelin ja käynnistin niin epäily oli että poweri meni lopullisesti rikki, eli pitää säästää max 300e uuteen tietokoneeseen tai uusiin osiin. Minullahan ei ole yleensä semmosia rahoja ylimääräisenä taskunpohjalla, ikävä kyllä.
Koulu asiat mennyt vähän perseelleen, pääsin vasta lomille tässä ja viimeisenä päivänä en edes päässyt kouluun, vittu mikä häpeä itseään kohtaan.
Ensivuotta odotellessa että erotetaanko vai annetaanko mahdollisuus, en mikään luovuttajakaan ole.
Pitää vetää siihen asti kun joku pistää pelin poikki, ja se en ole ainakaan minä.
2 tutkinnon osaa jo suorittanut, ja molemmista tuli H3 eli parempi kun välttävä.. pitää kumminkin vähän olla itsekritiikkiä niin tajuaa tehdä asioita paremmin.
251224
Muitten ongelmien päälle vielä pari lisää..
Löysin mun kielen sisäpuolelta 1-2cm "paiseen" ja kauheasti sitä tressannut tietämättä sitä miten kauan se on siinä ollut ja mikä se on, googlannut vaikka mitä kauheuksia ja huono se on tässä joulun alla mitään aikaa varata mihinkään kun kukaan ei vastaa. Ei ole tähän mennessä vielä mitään ihmeellisempää oireilua sen takia ollut.
Rintakehästä sitten huomasin kohoaman joka kumminkin tuntuisi olevan lihas joka on turvonnut, niinkuin olisi kovaa siihen joku osunut.. teen paljon ylävartalo liikkeitä koulussa ja muutenkin fyysistä jos olisi vain jokin repeämä.. kuullaanpa siitä sitten myöhemmin.
Siinä vähän syksympää kuvaa kun ilmat alkoivat jo kylmentyä.
7032025
Ylämäen väliltä taas alamäkeä,
Toissaviikolla meni loppuviikko ihan perseelleen opinoissa, toisaalta se ei ole oikein onnistunut tässä ylivuoden sisällä niinko olisi suunnitellut.
Poissaoloja on enemmän mitä voi 5senttisiä laskea suolakurkkupurkin verran, torstaina en mennyt kouluun koska adhd aivot eivät anna mun rauhoittua nukkumaan kun normaali nuori töissäkäyvä ihminen..
Opettaja käski mut keskustelemaan kahdestaan, ja huomasin jo olemuksesta että nyt tulee erotus.. ymmärrän sinänsä ettei ole tullut jokapäivä oltua kokopäivää opinnoilla taikka koko päivänäkään sillon tällöin, mutta menin vielä perjantaina myöhässä että kerkesin tunnin siellä istua niin kruunasi kaiken.
Ensiviikolla keskustellaan oikein kunnon porukalla siitä mitä mun kanssa tehdään viestissä tuli (eronneeksi katsomiseen liittyen).. niin kohtapa sitä taas ollaan lähtökuopissa..
Vittumaisen surullista etten kestänyt 2vuottakaan.. tai olisin kestänyt mutta enhän minä siihen voi vaikuttaa.. heittävät huonot ulos ja tulee sitten uusia opiskelijoita tilalle, niin se vain menee.
Tässäpä stressaan ensiviikon tuomiota, että kiitos vaan tälle "hyppään valmiina uuteen" kirjoittajalle! Aamen.
5042025
Silloin kun ajattelet, älä puhu seinille.
Itestä tuntui kun kerroin luottamuksella ihmisille mitä silmissä/korvissa/sielussa kuulin ja näin että olisin itse psykoosikamaa..
...en tiennyt olivatko puheet, eleet, kuiskaukset aitoja, mutta tässä ennen 30v huomaa että voi kuunnella vain itseään, ja luottaa siihen.
Voi joko itse tehdä siitä ajatus kuplan tai kummitus metodin.. ajattelen mielessä tämän näin.
Sain melko paljon kuraa niskaan siitä jo nuorena..
Tiedä sitten olenko menettänyt kokonaan järkeni.
On ollut lääkäreitä, hoitajia, psykologeja mielinpimein jotka antoivat reseptille monenlaisia mieliala/psykoosi lääkkeitä että niillä pärjäisin "normaalina" Eipä siinä käynytkään niin..
Napsin niitä joka päivä 3/krt ×vk koko nuoruuteni,
18-21v huomasin ettei ajatus kulkenut, kuola välillä valui..
minulle tuli skitso kohtauksia ko en ollut syönyt 2 pilleriä kuin oisi pitänyt.
Kiitos Pekalle joka minua varoitti ensimmäisenä moisesta paskasta, siinä osasi tehdä jotain oikein kohdallani.
4.6.
Annan vaikka ei tarvitsisi, huomioin sille toiselle vaikka toista ei kiinnostaisi, näytän tunteet vaikka väkisin.
Tunteet myllertää ylösalas, ärsyttää ko toinen tekee minusta itsestään pahan.. minä teen taas sitä ja minä teen taas tätä..
Pienet asiat jää yleensä eniten kalvaamaan mieleen, ja sitten ko niitä ei uskalla sanoa ettei laittaisi "tahallaan" bensaa liekkeihin. Joskus sitten kun sanot kk päästä sen asian, niin tulivuori purkautu..
Ei mitään uskottomuutta, vain omia tunteita miltä itsestä tuntuu, ja olisi tuntunut jo pitempään.. se harmittaa todellakin kun toinen ei ole sun kanssa samalla aaltopituudella.
220725
Mennyt hyvin tai pikemminkin paljon paremmin pidemmän aikaa, toisaalta äänet huutanut pään sisällä mutta tiedostan sen jo ettei mitään hätää.
Vähentänyt juomista reippaasti syystä kun kävin verikokeissa niin lääkäri sai selville tuloksista. näkyy 2-4vk ajalta juomisen määrän veressä, ja se olikin "poikkeava" tulos, ehtona on että saisin lääkkeet takaisin ja tätä olen pyytänytkin mutta päässäni.
Tässä miettinyt syksylle jotain tekemisiä, mutta jäänyt sekin puolitiehen, pitäisi ehkä mennä kokeilemaan töihin menemistä mutta yrittäminen kannattaa.
Luo oma verkkosivustosi palvelussa Webador